Bajiquanin historia

Bajin tunnettu historia alkaa Qing-dynastian (1644–1911) levottomilta alkuvuosilta, jolloin mantsut ottivat vallan han-kiinalaisilta. Monet han-sotilaat joutuivat sulautumaan väkijoukkoon tai pakenemaan luostareihin säilyäkseen hengissä. Nämä upseerit muodostivat paikallisia vastarintaliikkeitä varsin kirjavista aineksista, joille piti opettaa nopeasti taistelutaitoja valtatilanteen palauttamiseksi ennalleen. Aikanaan ainoastaan perheen sisällä periytyneet lajit muuttuivat yllättäen julkisesti opetettaviksi lajeiksi.

Wu Zhong (1712–1802) oli rikkaan perheen poika Meng-kylästä Shandong-provinssista (山东). Hän oli harjoitellut erilaisia taistelutaitojaan lapsuudestaan alkaen. Aikanaan hänestä tulikin paikallishallinnon upseeri. Eräänä päivänä harjoitellessaan taistelutaitojaan vakituisessa paikassaan kotinsa ulkopuolella hän tapasi taolaisen munkin asuun pukeutuneen henkilön, joka kertoi seuranneensa usean päivän ajan hänen harjoitteluaan ja olleen tyytyväinen näkemäänsä. Wu sai testata vieraan taitoja ja huomasi kohdanneensa poikkeuksellisen taistelijan. Wu tarjosi asuntoaan vieraan käyttöön ja pyysi saada opetusta tältä ilmeisesti pakomatkalla olevalta henkilöltä. Wu sai opetusta kymmenen vuoden ajan, jonka jälkeen hän sai luvan ruveta opettamaan bajiquania julkisesti. Tästä juontuu Bajiquanin vanha nimi kaimen bajiquan, avoimien ovien baji-nyrkkeily.

Wu Zhong muutti myöhemmin tuntemattomista syistä Hebei-provinssiin (河北) Cangzhoun maakuntaan Luotan-nimiseen kylään. Siellä hän opetti lajiaan kuolemaansa saakka. Hänen tyttärensä Wu Rong jatkoi opetusperinnettä miehensä kanssa. Kuuluisimmat oppilaat olivat Li Dazhong ja Zhang Keming. Li Dazhong kuoli alle 30-vuotiaana rosvojoukon hyökkäyksessä puolustaessaan saattuetta. Zhang Keming perheineen tapettiin vuonna 1947 sadan miehen voimin sisällissodan kuohuissa. Luotan-kylä on edelleen kuuluisa bajiquanistaan näiden kahden mestarin aikaisesta poismenosta huolimatta.