Qigong

Qì tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ilmaa, hengitystä tai kaasua ja perinteisessä kiinalaisessa kulttuurissa qì:tä pidetään "elämänvoimana". "Qìgōng" ("qì-työskentely", "qì:n työstäminen", "qì-energiaharjoitukset") voidaan yksinkertaisesti määritellä joukoksi harjoituksia, joiden kautta tavoitellaan yhteyttä oman elämänvoiman kanssa. Tähän liittyvät hengitysharjoitukset ja oman kehon sisäisten tuntemusten tarkkaileminen.

Käsite qìgōng on peräisin 1900-luvun puolivälistä ja on siinä mielssä harhaanjohtava, että nykyisin sillä viitataan suureen joukkoon perinteisiä sisäisiä harjoituksia, jotka eivät keskity ainoastaan qì:n kehittämisen. Tästä johtuen termiä qìgōng käytetään tavallisesti yleiskäsitteenä, kun puhutaan erilaisista harjoituksista, joiden tarkoituksena on ylläpitää ja parantaa terveyttä, hoitaa sairauksia, parantaa suoritusta taistelulajeissa ja myös kehittää kykyä henkisiin oivalluksiin (esim. taolaiset ja buddhalaiset harjoitukset). Meditatiivisten hitaiden liikeharjoitusten lisäksi näihin harjoituksiin lasketaan kuuluvaksi myös paikallaan tehtävät harjoitukset kuten meditaatio seisoen tai istuen. Tài​jí​ voidaan myös laskea tietynlaiseksi qìgōng-harjoitukseksi, jonka päämääränä on kehittää kehon sisäista hallintaa kamppailullisiin tarkoituksiin.

Baji ry:ssä tehtävien qìgōng-harjoitusten liikkeet ovat ulkoisesti hyvin yksinkertaisia ja helppoja oppia ja harjoittelun aloittaminen on tästä johtuen helppoa. Harjoituksen edistyessä yksityiskohtia tulee lisää. Liikkeet tehdään seisaaltaan ja ne eivät ole fyysisesti kovin rasittavia ja sopivat siksi kaikille. Harjoituksia tehdessä on tärkeää pitää keho rennossa, ryhdikkäässä asennossa ja lantio vaakatasossa. Tämä asento mahdollistaa vatsassa sijaitsevan dāntián (丹田)-alueen pysymisen auki. Tässä yhteydessä dāntián:lla viitataan niin sanottuun alempaan dāntián:iin, joka sijaitsee kehon sisässä hieman navan alapuolella alavatsan alueella. Tämän "juuren" tai dāntián:in löytäminen ja täyttäminen qì:llä sekä sen käyttäminen kehon energiakeskuksena, josta kaikki kehon liike alkaa, on yksi ensimmäisistä vaiheista sisäisen energian hallitsemisen oppimisessa.

On tärkeä ymmärtää, että kuten tài​jí​, qìgōng ei ole vain "harjoitus, jossa liikutaan hitaasti". Hitaasti liikkuminen on työväline, jolla pyritään löytämään ymmärrys siitä miten ulkoinen, epäyhtenäinen ja lihasvoiman käyttöön nojaava liike voidaan muuttaa sisäiseksi liikkeeksi, joka on keskustan ohjaamaa yhtenäistä koko kehon liikettä. Zhōngdìng:in (中定) eli "keskilinjan" löytäminen, ylläpitäminen ja vahvistaminen on erittäin tärkeää (tässä seisontameditaatiosta voi olla erityisen paljon apua). Harjoituksen alkuvaiheessa keskitytään enemmän ulkoiseen liikkeeseen ja hengitykseen, joiden avulla pyritään tunnistamaan ja vahvistamaan kehon sisäistä rakennetta sekä vähitellen alkaa hallita sisäistä energiaa. Oikein tehtynä harjoituksissa kiinnitetään huomiota omaan kehoon ja sen tuntemuksiin, jolloin harjoitukset kehittävät keho-tietoisuutta ja tämän tietoisuuden kautta kehon eri osien rentouttaminen tulee helpommaksi ja samalla ne pysyvät terveempinä. Ensimmäinen harjoitusvaihe pyrkii myös avaamaan kehon energiakanavat (meridiaanit), jotta mielen (意 - yì, 'tietoinen pyrkimys, intentio') kehittäminen olisi myöhemmissä vaiheissa mahdollista. Kehotietoisuuden parantuessa harjoituksessa huomion painopiste ohjataan kehon sisälle ja sisäistä energiaa ohjataan yhä enemmän mielen avulla ulkoisten liikkeiden sijaan. Vähitellen ulkoisen ja sisäisen liikkeen välille alkaa muodostua koordinaatiota ja lopulta sisäinen liike tosiasiassa saa aikaan ja ohjaa ulkoista liikettä - ulkoinen liike ainoastaan näyttää sen mitä kehon sisäpuolella tapahtuu. Tästä seuraa yhä syvempi tietoisuus omasta kehosta ja mahdollisuus alkaa työskennellä kehon energioiden kanssa.

Wade-Giles: Ch'i kung, Chikung
Pinyin: Qìgōng
Yksinkertaistetut merkit: 气功, perinteiset merkit: 氣功