Taijin tyylisuunnat

Chen-tyyli on taijin historiallinen perusta, josta muut tyylit ovat polveutuneet. Kyseessä on siis tyylisuunnasta riippumatta sama laji, jossa perimmäiset periaatteet ja tavoitteet ovat samat. Aikojen saatossa eri tyylisuunnat ovat kuitenkin saaneet hieman eri vivahteita niitä kehittäneiden mestareiden persoonallisten kokemusten ja näkemysten johdosta. Käsittelemme tässä muutamia Baji ry:ssä opetettavien tyylisuuntien, Chen- ja Yang-tyylien ominaispiirteitä.

Yang-tyyli on epäilemättä laajimmalle levinnyt taijin tyylisuunnista. Tämä johtunee lähinnä siitä, että Yang-tyyli on tunnettu terveyttä edistävänä liikuntana, jonka liikeet ovat melko helposti omaksuttavissa. Chen-tyyli taas on säilyttänyt selkeämmin taistelutaitoaspektin, mikä näkyy liikkeistä. Chen-tyylin liikkeissä on enemmän yksityiskohtia, jotka tekevät liikesarjan oppimisesta vaativamman.

Ulkoiselta olemukseltaan Chen- ja Yang-tyylit poikkeavat liikeratojen ja liikkeiden rytmin osalta. Chen-tyylin liikkeet ovat spiraalin muotoisia ja rytmi noudattaa hidas-nopea-hidas-sykliä. Chen-tyylin erityispiirre on silkkitoukkavoiman tuottaminen, mikä tarkoittaa koko kehon yhtenäistä kiertoliiketta.

Yang-tyylin liikkeet taas tehdään tasaisella nopeudella. Myös Yang-tyylin liikkeet ovat pyöreitä, mutta silkkitoukkavoima ei ole selkeästi nähtävissä. Yang-tyylin osalta voidaankin puhua enemmänkin silkkilangan vetämisestä verrattuna Chen-tyylin silkkilangan kerimiseen.

On syytä huomata, että kummankin tyylisuunnan harjoittelussa olisi pyrittävä rauhalliseen suoritustapaan. Tämä johtuu siitä, että harjoittelu tähtää koko kehon ja mielen koordinointiin, joka on varsin vaikeaa oppia nopeassa liikkeessä.

Terveysliikuntaa hakevalle Yang-tyyli saattaa olla parempi valinta. Kokonaisvaltaisempaa taiji-harjoittelua hakevalle voidaan suositella sekä Chen- että Yang-tyyliä, tuishou-pariharjoitukset mukaanlukien.